Mustankallio eli Mustankallionmäki on Lahden keskustan koillispuolella kohoava metsäinen kallio- ja harjuselänne, jolta avautuu näkymiä kaupungin ja Vesijärven suuntaan. Mäen maisemaa hallitsevat korkeat männyt, kallioinen maasto ja vuonna 1917 perustettu Mustankallion hautausmaa, jota ympäröi matala kivimuuri. Hautausmaan yhteydessä sijaitsee pieni vaalea Mustankallion kappeli, Lahden seurakunnan vanhin siunauskappeli. Kallion sisään on louhittu myös suuri väestönsuoja, jonka tiloja käytetään nykyisin muun muassa telinevoimisteluun, nyrkkeilyyn, painonnostoon ja parkouriin. Mustankallion läpi kulkee lisäksi vuonna 1965 valmistunut 440 metriä pitkä liikennetunneli, joka yhdistää Paavolan ja Kiveriön suunnat. Mäen ympärillä kulkeva Mustankalliontie sekä eri vuosikymmeninä rakennetut pientalo- ja kerrostaloalueet tekevät paikasta poikkeuksellisen yhdistelmän luontoa, hautausmaamiljöötä, asumista, liikennettä ja maanalaista kaupunki-infrastruktuuria.
Mustankallionmäki tunnetaan vanhastaan myös nimillä Mustamäki ja Metelinmäki, ja Mustankallion nimen on kerrottu viittaavan alueen kallion tummaan väriin. Metelinmäkeen puolestaan liittyy vanhaa paikallista kansanperinnettä: tarinoissa mäen kallioissa asui niin sanottua metelinkansaa eli hiisiä, ja nimeä on selitetty myös pakkasella paukkuvilla kallioilla. Mustankallion merkitys kaupungille kasvoi 1900-luvulla. Mäelle perustettiin vuonna 1917 Lahden uusi hautausmaa, jota kutsuttiin aluksi nimellä Uusi hautausmaa; Mustankallion hautausmaaksi se nimettiin vuonna 1958 Levon hautausmaan valmistuttua. Rakennusmestari Albert Koivisto suunnitteli hautausmaan kappelin vuonna 1925, ja rakennus valmistui seuraavana vuonna. Alkujaan se oli läpiajettava portti- ja suojarakennus, jonka läpi vainajan arkku voitiin kuljettaa hevosella hautausmaalle. Arkkitehti Tauno Niemiojan suunnittelemissa muutostöissä rakennuksesta tehtiin varsinainen siunauskappeli vuonna 1949, ja sitä uudistettiin jälleen vuosina 1968 ja 2000. Myös ympäröivä kaupunkirakenne muuttui voimakkaasti: Mustankalliontien ympäristöä kaavoitettiin ja rakennettiin erityisesti 1930-luvulta 1960-luvulle. Kallion läpi louhittiin samalla 1960-luvulla väestönsuojaan liittyviä tiloja ja liikennetunneli; vuonna 1965 valmistunut tunneli oli pitkään Suomen pisin liikennetunneli ja sitä esiteltiin aikanaan jopa nähtävyytenä. Näin Mustankallionmäkeen on kerrostunut yli sadan vuoden aikana hautausmaan, kaupunkirakentamisen, liikenteen, väestönsuojelun ja paikallisen kansanperinteen historiaa.
